Nukkuva lapsi: Herättääkö vai ei?

Seitsemän kuukauden ikäinen vauva nukkuu neljättä tuntia päiväunia, jes ihanaa! Tänä aikana vanhempi saa hengähtää hetken ja jos oikein innostuu, ehtii ehkä kotitöidenkin kimppuun. Katkonaisten yöunien jälkeen pitkät päiväunet ovat kultaakin kalliimmat. Vai ovatko sittenkään? Päiväunien pituus ja niiden kontrollointi jakaa mielipiteitä vahvasti. Toiset ovat sitä mieltä, että lasta saa ja pitää herätellä kun taas toiset ajattelevat, ettei uneen pidä missään nimessä puuttua. Pahimman väsymyskauden aikana ei itselle äitinä olisi tullut mieleenkään herättää nukkuvaa lasta. Ajatuskin tuntui aivan järjenvastaiselta. Eikö sanontakin sen jo sano:

"Älä herätä nukkuvaa karhua"

Pitkät päiväunet ovat varmasti vanhemmille tärkeää huiliaikaa ja monesti myös keino selvitä järjissään pätkittäisistä öistä. On kuitenkin mahdollista, että nuo yhdet pitkät päiväunet ovatkin osasyynä siihen, ettei uni ole niin herkässä yöaikaan. Voidaankin todeta, että useimpien vauvojen yöunia voidaan parantaa nukkumalla usemmat lyhyemmät unet yksien maratonpäikkärien sijaan.

Päiväunien tehtävä on tukea yöunta, ei suinkaan syödä sitä pois. Unen määrää miettittäessä pääpainon tulisikin olla yöunessa. Päivä- ja yöuni kulkevat hyvin vahvasti käsi kädessä ja niillä on toisiinsa valtavan suuri vaikutus. Jos ne eivät ole keskenään tasapainossa, muodostuu usein oravanpyörä, jossa yöstä jäänyttä väsyä nukutaan päivällä ja yöllä taas unta ei tule. Pahimmillaan tästä aiheutuu yliväsymystila eikä tahdota enää saada nukutuksi yöllä eikä päivällä. Yksi merkittävä avain eheisiin yöuniin onkin riittävät ja oikea-aikaiset päiväunet.

Vaikka on kurjaa keskeyttää maittavat unet, uskon sen kuitenkin palkitsevan pitkässä juoksussa. Vanhemman säädellessä unien kestoa, auttaa se lasta pysymään paremmin oikeassa vuorokausirytmissä ja nukkumaan riittävästi. Kun väsymys ja univelka selätetään, herää lapsi (ja aikuinen) uniltaan tyytyväisenä ja levänneenä.